Olen aina tiennyt haluavani Lilasta jälkeläisen ja Lilan jälkeläisistä kiinnostuneita on ollut jo pidempään ja "pentujonoon" on tullut jo ihmisiä, ennen kun asiasta on ääneen uskaltanut puhua. Lilassa on kaikki palikat kohdallaan ja se on monessa mielessä (ei vain minun mielipide) keskiverto rotunsa edustajaa parempi ;)
Moni juttu alkaa kiertämään, kun Lilan kasvattaja on julkaissut teettävänsä Lilalle pentuja syksyn juoksuista. http://merryhunter.com/pennut Lilallahan on lausuttu selästä SP1 ja tämän näkiessä monelle tulee ajatus, että "teettävät pentuja koiralle, jolla on spondyloosi". Lilan selän on kuvannut Kari Ventelä, jonka osaamista minä ja moni muukin arvostaa paljon. Karin katsoessa Lilan selkäkuvia, ensimmäiset sanat olivat, että ei täällä ole mitään moitittavaa, puhdas selkä, mutta... Tuon mutta sanan jälkeen osoitti minulle nikamaa ja kertoi, että tuossa yhdessä nikamassa saattaa olla jotain pientä, mutta se on niin pientä ettei ole mitään. Samalla hän sanoi, että mutta liitosta saattaa tulla SP0 tai SP1. Kysyin heti, että onko minun koiralla siis spondyloosi, johon Kari vastasi hieman naurahtaen, että no ei ole. Hän jatkoi, että tuo pienen pieni piikki on spondyloosille epätavallisessa paikassa ja kysyi minulta, että onko koira satuttanut itseään joskus sillä epäilen sen olevan traumaperäistä. Kerroin sitten Karille, että itse asiassa nuorempana Lila tippui agilityn puomi-esteeltä ja aluksi ajattelin, ettei käynyt kuinkaan, mutta kuitenkin tuosta iskusta maahan, koira meni melkoiseen jumiin ja selästä löytyi myöhemmin lukko, joka kuitenkin saatiin muutamalla kranio/hierontakäsittelyllä auki. Lilan kuvat on nähtävissä pennuista kiinnostuneille ja tosiaan Lila ei ole ikinä selkäänsä oireillut ja on kuitenkin melkoisen aktiivisessa käytössä. Hauskaa on se, että arvostelijat eivät itse kuitenkaan ole kuvannut narttujensa selkiä ja käyttäneet kuvaamattomalle nartulleen kuvaamatonta urosta eli ihan hakuammuntana selkien suhteen. Suomessa kuvataan labukoiden selkiä naurettavan vähän, joten uskon, että aika monella pentuja saaneella nartulla on voinut selässä olla juurikin jotain traumaperäistä muutosta, mikä kennelliitosta olisi saanut saman tuomion. Meillä se kuitenkin näkyy julkisesti, kun me kuvasimme selän virallisesti. Mutta niinhän se on, että jokainen voi sanoa koiransa selän olevan terve (etenkin kun tulos ei missään näy). Luotan itse täysin Lilan kasvattajan ammattitaitoon ja harkintakykyyn ja Kari Ventelän sanoihin. Enkä missään nimessä kyseenalaista kennelliiton lausujan ammattitaitoa, mutta tosiaan, kuten Ventelä sanoi traumaperäistä ja perinnöllistä spondaria ei erotella toisistaan. Näillä mennään ja me seisomme täysin päätöksemme takana. Itse odotan kovasti saavani Lilasta pennun seuraavaksi harrastuskoirakseni.
0 Kommentit
Jätä vastaus. |
|